Syntyykö Sotesta Sota?


25.4.2022



Tällaisen tällaisen blogin kirjoitin rehtorikaudellani 20.3.2013 eli 9 vuotta sitten.
 

Arvailut, odotukset, pelot ja toiveet saivat eilen jonkinlaisen pohjan, kun selvityshenkilöiden raportti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteesta julkistettiin. Tämän päivän tiedotusvälineiden uutisoinnista voi päätellä, että monta on mielipidettä ja kovin erilaisia ovat mielipiteet samasta asiasta. Mielenkiintoista on myös havaita, millä perusteilla kukin mielipiteensä muodostaa. Yksittäisten kansalaisten mielipide näyttää riippuvan täysin siitä, minkälainen heidän tähänastinen omakokemus on alueensa terveydenhuollosta. Sosiaalipuolen tarvitsijoiden kommentteja ei lehdissä juurikaan näy.
 

Aamulehti otsikoi ”Hämmentävä sillisalaatti” ja antaa ymmärtää, että esitys on nykyistäkin vaikeaselkoisempi. Mutta onko? Kuinka moni on perillä nykyisen sosiaalityön ja terveydenhuollon järjestämistavasta tai palveluverkon muodostumisesta. Kuinka moni tietää nykyisen toiminnan tasapuolisuudesta, puutteista, päällekkäisyyksistä, kustannusten muodostumisesta, saavutettavuudesta tai vaikuttavuudesta. Arvelenpa, että aika harva. Silti meillä näyttää olevan varma mielipide siitä, että pieleen menee, huonommaksi muuttuu, selvityshenkilöt eivät tiedä asiasta mitään. Emmekö siis luota asiantuntijoihin? Keneen meidän pitäisi luottaa? Meihinkö kaikkitietäviin kansalaisiin? Suomessa asuu noin 5,3 miljoonaa ihmistä, on siinä sortteeraamista, kun jokaisen mielipiteen perusteella toimintaa suunnitellaan.
 

Jotenkin olisin itse taipuvainen uskomaan, että selvitysryhmään on koottu paras osaaminen valtakunnasta. Jos joku kaiken tietävä on sattunut jäämään ulkopuolelle, niin se tuskin on ratkaisevaa. On ilmeistä, että ryhmä on joutunut painiskelemaan työssään järkevän toiminnan ja poliittisten realiteettien ristiriitaisessa suossa, mutta jos he ovat päässeet yksimieliseen pohjaehdotukseen näin vaikeassa asiassa antaisin siitä heille tunnustusta. Ehdotus on rohkea, josta ministereiden luulisi olevan innoissaan, sillä kerrankin ehdotetaan kunnollista uudistusta eikä pientä näpertelyä. Kuinka paljon ehdotus tukee tai ruineeraa suunniteltuja kuntarakenneuudistuksia kullakin alueella jää nähtäväksi. On selvää, että ehdotus hiotuu ja useita asioita on vielä ratkaisematta, mutta nyt on pohja, josta on hyvä jatkaa suunnittelua.
 

Rehtorina minun kuuluu olla huolissaan siitä, mitä vaikutuksia tämänkaltaisella ratkaisulla tulisi olemaan meidän perusopetukseen, tutkimukseen, erikoistumiseen ja kehittämiseen. Varmasti olisi, mutta etukäteen en lähtisi päättämään, että ne ovat negatiivisia. Uteliaana ihmisenä ajattelen, että tämähän voi tarjota meille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia järjestää opiskelevan nuorison harjoittelua ja luoda uusia tutkimus- ja kehittämisulottuvuuksia. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan.




Kaija Holli